Hiljaiset päiväkirjat

Syksyn unelma

2009-08-25T15:43:01+03:00

Unelmoin syksystä

sen kohmeisesta taivaasta

sateen paiskeesta

takan tulesta

Unelmoin kylmyydestä

sen kuolettavasta viimasta

taivaan ensilumesta

villasukista.

Unelmoin punaisista lehdistä

avaruuden kuulaista tähdistä

tuulen kosketuksesta

kaulahuivista.

Unelmoin talven tuiskeesta

kuuraantuneista kukista

lämpöisestä rakkaudesta:

sinusta.

Sinun hymysi on minun aurinkoni

2009-08-25T15:38:01+03:00

Sinun hymysi on minun aurinkoni

sinun naurusi on sävel musiikkini.

Sinun sanasi saa minut toivomaan

kyyneleesi lohduttamaan.

Sinun kuiskauksesi on minun tuuleni

kosketuksesi kaunein kuutamoni.

Sinun katseesi minut henkiin herättää

suudelmasi elon polttavan sisälläni sytyttää.

Sinun syleilysi saa minut uskomaan

tästä elämästä iloitsemaan

silmäsi sun rakastamaan

kaipuu sydämessäni odottamaan.

Sinun hymysi on minun aurinkoni.

Nocturne

2009-08-25T15:28:01+03:00

Hiljainen on ympärillämme uinuva tienoo.

Iltainen maisema rauhaa huokuu.

Tuuli kauniisti tuutulaulunsa laulaa

se unilaaksoon johdattaa meidät, rauhaan.

Tuulen sävel pehmeästi tanssiimme sointuu.

Niin kevyesti päivä yöksi vaihtuu.

Kaukaisuus sekoittuu purppuraan loistaen

se laineilla välkehtii ikuisuudelta maistuen.

Vielä syntyy Iltatähti myöhäinen taivaalle

se kahta kulkijaa vartioi uteliaasti yllämme.

Taivaan sametti päällemme painuu

riisuu yltämme ikävän ja kaipuun.

Aurinkokin piiloutuu nukkumaan

se silmänsä sulkee kokonaan.

Säteensä viimeiset vapauttaa se lentoon

tuudittaen meidätkin uneen hentoon.

Yksi ihminen

2009-08-25T15:23:01+03:00

Joskus kun olo on maailman murjoma

ja öisin nuolen haavoja

niin olo on aika yksinäinen.

Joskus kun kasvoni tuntuvat painavilta

ja jalat pitkän matkan jälkeen puutuneilta

niin olo on aika yksinäinen.

Onneksi tiedän,

silloin tiedän

että on olemassa ainakin yksi

joka välittää ja ymmärtää.

Joku, joka ei työnnä pois

vaikka katse olisi kohdistunut maahan.

Joku, joka rakastaa minua virheineni,

joku, joka ymmärtää minua sellaisena kuin olen.

Joku, joka on aina puolellani

vaikka en olekaan täydellinen.

Silloin maailma ei enää tunnu taakalta

kun tiedän

että on olemassa yksi ihminen

joka katsoo puhuessaan silmiini,

käskee pitää pään pystyssä,

herättää todellisuuteen

ja nostaa jaloilleen kun olen kaatunut.

Silloin tiedän

etten olen yksin.

-Unelmien maa- (sanoitukset)

2009-08-25T15:15:01+03:00

Sua täällä taas mietin

yksin mietin.

Varjot tanssii seinällä.

Yön kehtoon kun saan

unet pois tuudittaa

mikset oo mun vierellä?

Muistatko sen

hetken haurauden

näytit mulle kauneuden.

Ja kun suudeltiin

mulle lupasit niin.

Sua rakastan,

kuiskasit.

Kunpa voisinkin vaan

sut omaksein saada kokonaan.

Unelmissani vaan

sut kohdata saan

ja kertoa sulle

ikuisuudesta

loputtomasta...

Nyt kun vierelläin oot

oon kuolematon.

Meitä unohda ei vuodetkaan.

Ja jos sun mentävä on

rinnallas mä valvon

sua koskaan en kadota.

Muistatko sen...

Kunpa voisinkin vaan...

Sua yksin taas mietin,

hiljaa mietin.

Kunpa oisit lähelläin.

Yön pimeys mut kohtaa

se luokses mut johtaa.

Taas hetken sun kanssas olla saan.

Se lämmin tunne

2009-08-25T15:10:01+03:00

Ei päivääkään ilman ajatusta sinusta.

Ei yötäkään ilman unta kaipuusta.

Luulin onnen olevan kaunista utopiaa.

Onneksi näytit sen olevan tavoitettavaa.

Vaikka talven myrsky pakkasen kylvää

ei se sydäntäni koskaan kylmää.

Koska pienikin ajatus sinusta lämmittää

saa se minut onnellisesti hymyilemään.

Jos kaadut, lupaan ottaa kiinni.

Jos suret, lupaan kuivata kyyneleesi.

Älä pelkää maailman pahuutta

koska tahdon vierelläsi sitä vastaan taistella.

Nyt ikävä minua riepottaa,

vahvasti sylissään rutistaa.

Se tahtoo minulle todistaa;

niin valtavasti sinua rakastan!

Ansa

2009-08-25T15:05:01+03:00

Kun käteesi ensi kerran tartuin

en tiennyt että silloin murruin.

Luulimme pystyvämme mihin vaan

en tahtonut ajatella tulevaa.

Luotimme liikaa ikuisuuteen

pelkäsimme kulkea huomiseen.

emme uskaltaneet polkua seurata

olimmeko ihmisiä liian hauraita?

Vaikka enkelit ympärillämme tanssivat

luvaten paratiisin lumoavaa kauneutta.

Olimme liian sokeita

huomataksemme meille lahjoitettua onnea.

Kun viimein tunsin kätesi kädstäni irtoavan

näin maailman edessäni tuhoutuvan.

Palavan maan jaloissani pirstoutuvan

tunsin polvilleni putoavan.

Miksi edes kurottautua korkealle

antautua toisen käsivarsille

kun kuitenkin käy niin

että toisemme unohdamme

ikuisuuksiin?

Sydämen oma tahto

2009-08-25T15:00:01+03:00

Sanovat, että epärehellisyys on pahasta.

Sanovat, että petturuus on anteeksiantamatonta.

Sanovat, ettei rakkaus ole ikuista.

Ettei rakkaus ole ikuista...

Miksi kuitenkin viekä uskomme

vaikka meille valehdellaan?

Miksi vielä toivomme

vaikka meidät maahan potkitaan?

Miksi vielä uskallamme rakastaa

vaikka itsemme saatamme kadottaa?

Mihin kaikkeen ihminen pystyykään

kun hän tarpeeksi lujasti yrittää.

Yhä uudelleen ja uudelleen

aina takaisin jaloilleen nousten

ja ylpeästi voittajana hymyillen.

Levoton sielu

2009-08-25T14:55:01+03:00

Osaisitpa sanoin kuvata koska olet siinä,

kanssani, omana itsenäsi.

Osaisinpa ottaa sinusta pois levottoman voiman

joka saa sinusta otteen etkä enää

itsekään tiedä mikä olet

ja ketä satutat.

Jossain kaukaisessa satumaassasi yrität

harhaillen räpiköidä yrittäen löytää jotain merkkiä

tästä maailmasta.

Niitä hetkiä en antaisi pois mistään hinnasta.

En varsinkaan niitä jolloin yritit.

Osaisitpa sanoin kertoa miten sinut voisi pelastaa.

Tule takaisin satumaastasi.

On ikävä.

Tässä ja nyt

2009-08-25T14:52:01+03:00

Sitä huomaa helposti huijanneensa itseään,

toista, sydäntään.

Ja kun siitä pitäisi puhua

eivät sanat vyöry ulos vaan ne jäävät

myllertämään sieluun,

valittamaan.

Mutta se helpotus, vapaus, onni,

kauneus, nauru,

kun kaikki sanottava on sanottu.

Parempi näin ettemme murru päivien alle

vaan pääsemme lentoon.