Kun käteesi ensi kerran tartuin

en tiennyt että silloin murruin.

Luulimme pystyvämme mihin vaan

en tahtonut ajatella tulevaa.

-

Luotimme liikaa ikuisuuteen

pelkäsimme kulkea huomiseen.

emme uskaltaneet polkua seurata

olimmeko ihmisiä liian hauraita?

-

Vaikka enkelit ympärillämme tanssivat

luvaten paratiisin lumoavaa kauneutta.

Olimme liian sokeita

huomataksemme meille lahjoitettua onnea.

-

Kun viimein tunsin kätesi kädstäni irtoavan

näin maailman edessäni tuhoutuvan.

Palavan maan jaloissani pirstoutuvan

tunsin polvilleni putoavan.

-

Miksi edes kurottautua korkealle

antautua toisen käsivarsille

kun kuitenkin käy niin

että toisemme unohdamme

ikuisuuksiin?