Katua, vilinää, askelia,

ihmisten kiire.

Ei pysähtymisiä, kohtaamisia,

ei tätä hetkeä.

Sadetta.

Tori, kuolleet sielut,

joku heiluttaa minulle,

vilkutan takaisin.

Värejä, kauppoja,

turhamaisuutta näyteikkunat pullollaan.

Ihmiset suojaavat itsensä tuulelta.

Turhaan.

Kerrostalon seinä on kovuuden värinen.

Tämäkin paikka täynnä ihmisiä

matkalla jonnekin

etsimään kenties jotakin.

Näen edessäni olevan hahmon

kasvot ikkunan ja sadepisaroiden heijastamina.

Hymyilemme toisillemme ikkunan kautta.

Joku muukin on ymmärtänyt.